Reissu Inarille 2005
Teksti ja kuvat Hemmo Ruusuvuori & Juha Junno
Ajoimme ensin pirunmoisen myrskyn saattelemina 27.8 lauantaina Nanguniemen kärkeen ja hivuttauduimme lievässä sivuaallokossa romppeinemme Kaikunuoraan Punaiselletuvalle. Ensimmäinen päivä antoi ainoastaan 3 kpl alamittaisia ”taneja”. Sunnuntaina keli oli hiukan parempi, mutta kalat aivan kateissa. Kello 18 aikoihin lopulta kyllästyimme ja nostimme romut ylös ja suuntasimme ”eräälle karikolle” Lottoja viskomaan. Ja kuinka ollakaan harjukset olivat myös paikalla. Seuraavan tunnin aikana käytimme veneessä n. 30 kpl harreja. Suurimmat lähellä kiloa. Ruokakalat oli siis hankittu. Maanantaiaamuna kun sääennusteet olivat suotuisat, ajoimme takaisin Nanguniemeen, nostimme paatin ylös, siirryimme Hietejoen Leirintään ja laskimme paatin taas vesiin. Mutta tuuli oli n. 8 m/s suoraan etelästä ja montut sen mukaisia. Sitkeinä sisseinä kuitenkin yritimme vetää ja kuinka ollakaan n. 2 tunnin sitkeän hinkkaamisen jälkeen takilasta 10 metristä Tintin tiskipöytään vihreällä teipillä tehostettuna iski taimen. 2,4 kg ja päätimme että se on hyvä aloituskala ja käänsimme veneen myötätuuleen ja samalla plaanariin nappasi reilusti mitallinen n. 1 kg taimen. Matkasimme hyvillä mielin Hietajoen rantaan ja tilasimme jopa saunan. Tiistaina taas oli vähän huonompi päivä, kun pyörimme sekä Kasarin laidalla että Reposaaren länsipuolella olavassa lahdessa. Yksi mitallinen taimen kuitenkin. Ja kun illalla taas n. klo 19 aikoihin nostimme värkit ylös ja päätimme siirtyä Pisterniemen vesille, niin kuinka ollakaan, Juha sai ylipuhuttua ja niinpä seisoimme erään karikon kupeessa Vasikkaselän reunalla. Pian alkoi tapahtua, ikimuistettava puolituntinen. Vettä rupesi satamaan kaatamalla, mutta ennen sitä oli ensimmäinen harri käväissyt veneessä ja syönti tuntui olevan TOLKUTONTA. Ja sitä se olikin. Saimme useita kymmeniä harreja, joista kyytiin kelpuutimme 8 kpl, kaikki yli kilon ja Juhan saama suurin kahdella digitaalivaa’alla ja yhdellä jousivaa’alla punnittuna painoi tasan 1,7 kg. Päätimme että päivä on pulkassa. Miehet säkit märkinä ja ei muuta kuin Pisterniemen autiotuvalle kuivattelemaan. Tuli sitten otettua vilustumista vastaan vähän miestä vahvempaakin ja siksi keskiviikko aamun lähtö vähän venähti. Vesille pääsimme keskiviikkona klo 11.30 ja aloimme laskea vieheitä heti tuvan edessä olevaan monttuun. Juha aloitti plaanarista ja minä tavallisuudesta poiketen takilasta, jolla upotin Veetin 90 jalan syvyyteen ja välilaukaisijan 75 jalan syvyyteen. Kun käännyin ottaakseni räkistä plaanarivavan niin samassa takilassa kela rääkäisi ja ylös tuli nätti 3 kg taimen. Ai että tuntui hyvältä. Eikun kesken riemun plaanarista läksi myös n. 1,5 kg kala ja heti perään toinen, joka oli samaa kokoluokkaa kuin edellinenkin. Tässä kohtaa minä jo tanssin veneessä intiaanitanssia. Päivän lopullinen saldo oli 7 taimenta ja 1 harmaanieriä. Kalat tulivat eri syvyyksistä. Sitten pikainen ”päivätee” Pisterillä ja kokka kohti Hietajokea ja Busteri viemään kalat pakkaseen ja miehet saunaan. Ja taas päätettiin ottaa mökki seuraavaksi yöksi koska kello oli jo tässä vaiheessa yli 21 ja pimeys pakkasi päälle. Aamulla taas hyvän kelin saattelemina takaisin Pisterille ja heti takilasta n. kilon painoinen rautu. Nyt kävi kyllä jo mielessä että onkohan nämä vedet pulollaan kalaa. Mutta tulihan se totuuskin taas esiin ja sitten vierähti muutama tovi ennenkuin seuraava asiakas käväisi veneessä. Mutta se olikin väriltänsä harmaa, onneksemme ei kuitenkaan hauki. Noin puolen päivän kantissa plaanarista läksi oikein Penn 320 GTI:n pärinän kera hyvän tuntuinen kala, vapa oli kahvasta asti mutkalla, mutta Juhan saatua vavan käteensä se päätti karata siimanpäästä, harmi! Ja meitä ketutti! Iltapäivällä tuuli alkoi taas nousta ja päätimme paistaa makkarat ja suunnata sen jälkeen Roiron salmeen, se näytti kartasta katsoen olevan aika hyvin tuulelta suojassa. Salmi oli aika kapea ja päätimme laittaa plaanareihin ainostaan 3 vapaa per puoli ja takiloihin taas perussetti. Yksi alas ja yksi välilaukaisijaan. Laskin toisen takilankuulan 80 jalkaan ja kun lähestyimme tuulen ja tyynen rajaa takila laukesi ja hetken päästä ilmassa oli taas 3 kg taimenta. Se tuli myös haavin perille asti ja päätimme lopettaa kalastamisen tällä reissulla tähän, sillä taimen oli pulska ja komia. Mutta Inari päätti toisin. Juhan puolen plaanaria tyhjentäessä totesimme että täällähän roikkuu mitallinen taimen, jonka kanssa sovimme uudesta tapaamisesta kesällä 2006. Yhteenvetona: Lopullinen saldo otettavia eli reilusti mitallisia, 12 taimenta ja 2 harmaanieriää ja 1 rautu ja kopallinen harjuksia. 8 kpl taimenista tuli Veeti vetouistimella joka on pellistä tehty uistin, joka pyörähtää kuten raksi. Väreistä parhaiten kaloille maistui ruskea ja tummennettu rosteri. Muutama kaloista saatiin yli 20 metrin syvyydeltä. Yhdistelmänä oli VK-Salmon ja Veeti n. 150 cm perukkeella. Pintavesissä toimi ällistyttävän hyvin ruskea Viitasaarelainen Harri-vaappu, vetovauhdin ollessa peltiuistimien vuoksi suhteellisen alhainen.
Ja taatusti ensi kesänä uudelleen, Inarille siis!